Äh. Mun ystävällä (Nimetään se T:ksi. tyttö siis) menee huonosti. Se ei opiskele. Se on kotonaan melkein aina  ja kun se asuu muista niin kaukana että näkee kavereitaan harvoin.

T:n äidillä on uusi mies ystävä kun sen edellinen kuoli pari vuotta sitten. T:n äiti on koko ajan poissa kotoaan ja käy kotona vaan parin päivän välein ja jos se on kotona niin mies ystävä mukanaan tietysti.

T:stä on tulossa kauheen syrjääntynyt ja se on itsekkin alkanut sanomaan että on outo.

Mä pelkään että siitä on tulossa anorektikko koska se haluaa koko ajan laihduttaa ja luulen että ei se niin lihava ole mitä väittää. (En ole nähnyt sitä vähään aikaan) Se on ihan normaali painoinen ja ei sen tarvitsisis edes laihduttaa yhtään. Se väittää itseänsä läskiksi. Ja on kuulemma lukenut anorektikoista juttuja viimepäivinä että tietää kyllä itsekkin ja miettii sitä laihdutus asiaa. Sanoin sille kyllä että kerron sille sitten kun alkaa menemään yli. Katon sen perään että se ei laihduta liikaa tai mitään.

Mutta mä olen kyllä todella huolissani. Musta tuntuu että se alkaa menettämään elämän ilonsa. Ja tuntuu että muut kaverit ei välitä siittä eikä pidä yhteyttä tai mitään. Mutta mä tiedän että pystyn helpottamaan sen oloa. Kunhan se vaan aina avautuisi mulle.

Mutta hyvä juttu tässä on että se muuttaa maaliskuussa lähemmäs muita ihmisiä. Kävely etäisyydelle muista. Että mäkin pääsen sitä katsomaan ja asiat muuttuu silloin parempaan päin.. Mä olen kyllä tukena.