Ikävä. Odottaminen tuntuu niin tuskaiselta. Jokainen päivä ottaa voimille.
Mä tiedän että kaikki meidän riidat alun perin lähtee ikävästä. Kaikki menee niin hyvin kun ollaan yhdessä mutta, kun ollaan erillään ja kaukana toisistamme niin tuntuu että kumpikaan ei jaksa ja mieli on herkässä tilassa.

Me nähdään vaan kahden viikon välein viikonloppuisin (hyvällä tuurilla yhden ja huonolla tuurilla kolmen viikon välein) Se todellakin ottaa voimille.

Ja mä tiedän että meille ei tulisi tälläisiä turhia riitoja jos voitaisiin asua yhdessä. Mutta se ei ole vielä mahdollista..

Mutta kuitenkin jokainen riita joka me käydään niin aina sovitaan ja jokainen riita vaan vahvistaa tätä suhdetta. Voidaan olla onnellisia siitä että me molemmat ollaan rehellisiä ja ymmärtäväisiä toisillemme. Me ymmärretään toisiamme ja pystymme aina puhumaan asioista. Se tekee tästä suhteesta vahvan.

Mutta koittaa nyt jaksaa vaan. On vaan niin helvetin ikävä.. <3